"Iä! Iä! Cthulhu fhtagn!"

Tein löydyn. Omasta kirjahyllystäni vielä. Siellä Stephen Kingin kirjojen lomassa köllötti nimittäin nippu erään toisen kauhukirjailijan teoksia. Joku saattaa nimen H.P. Lovecraft tunnistaakin. Cthulhu-mytologian kiistaton mestari. Monet ovat häntä jäljitelleet mutta eivät ole aivan samalle tasolle yltäneet. Ja tämä kaveri kirjoitteli sentään juttunsa jo kakskyt ja kolkytluvulla. (1900-luvulla)

Valoitetaanpas tuota Cthulhu-mytologiaa lyhyesti vaikka niin että maapallolla aikoinaan hallineet muinaiset jumalhahmot pyrkivät löytämään taas tiensä tänne takaisin tuottamaan ihmiselle jos jonkinlaista päänvaivaa. Yleensä selkäpiitä karmivaa kauhua ja kuolemaa. Ei siis mitään mukavia heppuja nämä jumalat. 

Tosin tässä yhteydessä täytyy vielä mainita sen verran että melkein jokaisessa tarinassa, ihminen on se liikkellepaneva voima joka kutsuu näitä jumalia loitsukirjoineen sun muine hömpötyksineen. Kuvittelee kai piruparka että voi hallita ja komentaa heitä omien epäpyhien tarkoituksiensa toteuttamiseksi. No, näissä tarinoissa tyhmyydestä sakotetaan rankimman mukaan.

Lovecraft rakentelee tarinansa hieman toisin kuin esim. Stephen King. Kirjoitus tyyli on vanhahtavaa (varsinkin jos lukee tarinoita englanniksi) ja päähenkilö järjestäen minä-hahmo. Eli kaikki tapahtuu lukijalle itselleen. Lisäksi tarinoiden kulkua voidaan kuvata päiväkirjojen tai kirjeenvaihdon keinoin.

Tarinoissa esiintyviä hirviöitä ja näitä vanhoja jumalia, Lovecraft ei juuri kuvaile. Jättää enemmän lukijan mielikuvituksen varaan. Toinen syy on että osa jumalista on niin irvoikkaita ettei niiden kuvailemiseen löydy yksinkertaisesti sanoja. Melkoisia otuksia siis.

Etenemisestä vielä sen verran että se tapahtuu verkkaisesti. Pikkuhiljaa päähenkilölle selviää yksi jos toinen asia ja lopun klimaksi on sitten sellainen Twilight Zone tyyppinen twisti. Kiehtovia tarinoita kaikenkaikkiaan jos tykkää kauhusta.

Että semmoista. Tämä huonohko kirja-analyysi päättyy nyt tähän. Jos joku sai kipinän lukea Lovecraftia niin kannattaa käydä vaikka paikallisessa kirjastossa taikka vaikka kiertää divareissa kyselemässä josko miehen teoksia olisi siellä saatavilla.

Suomeksi on julkaistu ainakin: Temppeli ja muita kertomuksia, Kuiskaus pimeässä, Nimetön kaupunki, Charles Dexter Wardin tapaus.

Lukemisiin!